Ragnarok Hallanhammas

Kuva
Kuva 2

Nimi:Ragnarok Hallanhammas
Kutsumanimet:Nahkavaras, Vetehinen, Näkki yms.
Sukupuoli:Uros
Laji:Suurimmaksi osaksi susi, seassa aavistus venäjänvinttikoiran verta
Ikä:n. 5½ vuotias
Lauma:Laumaton

Ulkonäkö:

Heti ensimmäisenä uroksesta huomaa sen suuren koon ja massiivisen harjaksen, joka rönsyilee joka ilmansuuntaan. Pieni määrä venäjänvinttikoiran verta näkyy lähinnä Ragnarokin ruumiinrakenteessa. Sen jalat ovat pitkät ja kapeat, mutta yllättävän vahvat. Esiin pistävät kylkiluutkin antavat siitä heikomman vaikutelman kuin uros oikeasti on. Ragnarokin häntä on suuri ja erittäin puuhkamainen, se laahaa aina uroksen perässä. Suurikokoinen susi on yllättävän vahva heikosta ulkomuodosta huolimatta ja se onkin yleensä vahvoilla taistelussa enemmänkin tekniikkansa kuin sulan voiman ansiosta. Pienempiä yksityiskohtia, jotka pistävät uroksesta yleensä silmään, ovat suden pienipupilliset silmät, joitten räpyttäminen ei tunnu olevan sille kovinkaan yleistä - tästä johtuukin sen usein häiritsevä tuijottaminen. Helposti huomaa myös suurimman osan ajasta Ragnarokin kasvoilla pysyvän vinon vinttikoiramaisen hymyn, joka paljastaa useimmiten osan uroksen hampaista. Suden kynnet ovat sysimustat ja aivan ylikasvaneet. Koruja sillä ei ole kovinkaan paljoa, vain kolme kummassakin korvassa ja yksi nenässä. Nämä korut sille laitettiin jo varhaisessa nuoruudessa kotikylässään. Takajalkoihin on myös lyöty lävistyksiä muistuttavat renkaat, joihin on ripustettu heleästi kilisevät pienet kellot. Renkaita on mahdoton poistaa aiheuttamatta suurta vahinkoa uroksen takajalkoihin. Ne on ripustettu siihen väkisin Ragnarokin kerran tapaaman vihamiehen toimesta ja niiden tarkoituksena on varoittaa suden tulosta vieraille. Toistaiseksi ne eivät ole osoittautuneet kovinkaan varoittaviksi, ne lähinnä houkuttelevat vieraita kohti tuota outoa ääntä. Kellot, renkaat, nenärengas ja korvikset ovat hopeaa.
Yksi näkyvä yksityiskohta uroksessa on myös sen hännän tyveen asetettu suden pääkallo. Ragnarokin muhkea häntä on laitettu tulemaan ulos kallon suusta. Hallanhampaan kaulassa roikkuu suurehko ja erikoisesti muotoiltu nylkyveitsi, jonka yksityiskohtainen tarkoitus selitetään 'luonteessa'. Uros on myös ajan myötä taipunut käsittelemään veistään hyvin taitavasti, vaikka taistelussa se ei yleensä olekaan mukana ennen välttämätöntä tilannetta.

Turkin kuviointi ei ole hirvittävän monimutkaista. Ragnarokin turkissa esiintyy tasan kahta väriä, valkoista ja eräänlaista tummanharmaata. Uroksen kasvot ovat molemmin puolin identtisillä kuvioilla tummanharmaat. Suosittelen katsomaan tarkemmat kuvat sen kasvojen kuvioinnista, veitsestä, kelloista, korvista ja nenäkorusta >tästä<. Molempien silmien yläpuolella on kolme soikion muotoista valkeaa merkkiä, joista ensimmäinen rivissä on isoin ja toinen hiukan pienempi ja kolmas vielä hiukan pienempi. Silmien alapuolella on valkoiset kolmion muotoiset merkit. Tummanharmaata on myös korvien päissä, etujaloissa, takajaloissa ja hännässä. Kuviot ovat identtiset molemmin puolin. Hännän kuvio muodostaa väärinpäin olevan ristin. Huomatkaa Ragnarokin takajaloissa hiukan ylempänäkin olevat merkit, profiilikuvissa ne saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Ragnarokin selkää pitkin kulkee reunoilta piikikäs kuvio, joka jatkuu häntään, missä nuo puolikkaat raidat jäävät pois. Uroksen niskassa on viisi hiukan isompaa tummanharmaata raitaa. Kuvasta ei ehkä erota, mutta suden niskassa kasvaa paksumpaa tummanharmaata karvaa, joka sojottaa pystyssä harjan suuntaisesti, mutta se sulautuukin harjaan kohtuullisen hyvin ollessaan samaa väriä. Paksumpaa turkkia löytyy myös uroksen rinnasta ja vatsan alta. Sudella on myös pieni valkea parrantapainen. Lahkolaisen harja on hyvin massiivinen ja se on yleensä kokonaan uroksen oikealla puolella. Harja ulottuu todella pitkälle, koskettaen melkein maata uroksen kumartaessa päätään. Harja on tummin tyvestä ja latvoihin päin siirryttäessä se vaalenee aavistuksen, minkä takia latvat ovat lähinnä tuhkanharmaat. Susi asettelee tummanharmaan harjaksensa välillä erilailla, käyttäen joskus apunaan vettä tai kenties verta, jolla se taivuttaa harjansa taaksepäin, kuten pääkuvassa näkyy. Arpia urokselta löytyy kaikenkaikkiaan neljä. Yksi oikeassa lavassa ja kolme kasvoissa. Suosittelen katsomaan myös arvet aikaisemmin esitetystä detail-kuvasta. Kolme arvista on riimuja, oikean silmän yli menevä ei symboloi juurikaan mitään huolimatta siitä että se muodostaa väärinpäin olevan ristin samaan tapaan kuin hännän kuviointi. Lavassa on Nauthiz, kasvoissa Isa ja Hagalaz. Tarkemmat kuvat arpien riimuista löydät 'menneisyydestä'. Uros kantaa mukanaan myös suurta kirvestä, jonka käyttäminen sulavasti onnistuu siltä vain pitkän harjoituksen tuloksena. Siltikään ase ei ole hirvittävän nopea käyttää, tosin iskujen osuessa ne ovat usein kohtalokkaita. Ragnarok ei kuitenkaan ole koskaan ollut hirveän sotaisa persoona, minkä takia sen kirveen käyttö jää vähemmälle.

Luonne:

Ragnarok on kaiken kaikkiaan hyvin monimutkainen, eikä kukaan luultavasti koskaan opi tuntemaan sitä aivan perinpohjaisesti. Vielä nuorempana uros oli lojaali, rohkea ja hyvin ystävällinen, mutta kaikki sen kokemat asiat ovat pakottaneet sen uskollisen mielen kieroutumaan, eikä se enää ole sama susi kuin ennen. Vaikka yhä nykyäänkin toisinaan, joinain harvoina hetkinä siitä tulee esille sitä vanhaa persoonaa, pieniä ystävällisyyden ja uskollisuuden pilkahduksia. Nämä hetket ovat kohtuullisen harvinaisia, mutta tiettyjen henkilöiden seurassa Ragnarokin käytös on erilaista.

Jospa nyt siirrytään niihin synkempiin puoliin, mitä uroksesta sitten löytyykin aika kehuttavasti. Ensinnäkin, Ragnarok on kannibaali. Se piirre siitä ei ole mitenkään yleisesti nähtävissä - lukuunottamatta sitä koiraeläimen kalloa, mikä sen hännäntyvessä roikkuu. Toisinaan uroksen kannibaalius pääsee raivokkaasti valloilleen, sen laukaisijana toimii yleensä veri, ruumiit ynnä muut sellaiset asiat. Itse Hallanhammas ei edes hirveästi tiedosta tätä piirrettä, eikä ainakaan pidä sitä mitenkään omituisena. Kannibaaliuteen liittyy myös muutamia vielä vähemmän kivoja asioita uroksessa. Yleensä tapettuaan jonkun toisen koiraeläimen, susi käyttelee taitavasti nylkyveistään ja poistaa kuolleen - tai toisinaan puolielävän - koiraeläimen nahan ja ripustaa sen sitten repaleisena ja verisenä taljana riippumaan selkäänsä/päälleen. Tämän tehdessään se on jonkinlaisessa hurmostilassa, eikä hirveästi keskity mihinkään muuhun. Tällaisena hetkinä ei ole kovinkaan turvallista myöskään törmätä tähän urokseen, koska sen verenhimo on yhä huipussaan tappamisen jälkeenkin, eikä se silloin ole välttämättä mitään mieluisinta seuraa. Muutenkin uros käyttäytyy omituisesti ripustettuaan nahan päälleen, yleensä se imitoi hyvin taitavasti kuollutta henkilöä, ääneltä ja eleiltä. Eräs toinenkin asia villitsee Ragnarokia tähän omituiseen rituaaliinsa, nimittäin voimakkaat tunteet. Jos uros törmää johonkin henkilöön, joka on esimerkiksi hyvin surullinen tai hyvin vihainen, se vain yllyttää sutta surmatekoihinsa ja nylkemiseensä. Tämä johtuu luultavasti siitä, että uros itse on aika laimea ilmaisemaan tunteitaan, eivätkä sen kasvot kuvasta niinkään monia tunteita, joten voimakkaita tunteita nähtyään se mielellään "varastaa" ne, eli alkaa imitoimaan niitä omassa elämässään. Tähän ei kuitenkaan välttämättä liity tappaminen, Ragnarok saattaa muutenkin imitoida herkästi henkilöitä, joita se on tavannut.

Normaalisti Ragnarok ei kuitenkaan ole erikoisen vaarallinen otus. Se on toki häiritsevä vinon ikivirneensä takia ja muutenkin hiukan erikoisen käyttäytymisensä takia, mutta sen erikoisempaa vaaraa siitä ei normaalissa tilanteessa ole. Asia on tietysti toinen, jos satut törmäämään urokseen suolla. Suo on nimittäin sellainen paikka, missä se kerran menneisyydessään velloi suurimmassa surussaan, joten tuo paikka on aina jäänyt sille mieleen. Yllättäen susi ei kuitenkaan pelkää suota, saatika sitten inhoa, peräti päinvastoin. Hallanhammas kerrassaan rakastaa suon ilmapiiriä ja sen salaperäisyyttä. Suo onkin sellainen paikka, missä se tuntee olonsa kotoisaksi ja sieltä se onkin helppo - vaikkei suinkaan vaaraton - bongailla. Nähkääs, Ragnarokilla on erikoinen mieltymys hukuttaa suolla kulkevia otuksia. Normaali järvi tai joki ei aiheuta tällaista reaktiota uroksessa, ainoastaan suo. Ehkä se liittyy juuri siihen traumaan, mikä sudelle on itselleen siitä jäänyt. Se tykkää useimmiten narrata eläimiä tippumaan suohon, esimerkiksi matkimalla jotakin ääntä, jonka se on poiminut muististaan. Fyysiseen kontaktiin se ei yleensä ryhdy, mutta muilla keinoilla uros yrittää häiritä toista tippumaan suohon.

Rauhallinen puoli ei ole kovinkaan vaikeaa löytää Ragnarokista. Se viihtyy mielellään yksin ja yleensä yksin ollessaan se vaipuilee transsiin, jossa se pääsee eräänlaiseen rinnakkaistodellisuuteensa, missä se tuntee olonsa hyväksi ja rauhalliseksi. Jos yllättää tämän otuksen transsissa, on hyvin suuret mahdollisuudet siihen, että saa siitä irti jotain normaalia ja rauhallista keskustelua. Suurikokoinen susi omistaa myös yllättävän hyvän muistin, mikä on toisinaan hyödyllistä, toisinaan häiritsevää. Sen avulla Ragnarok on oppinut imitoimaan lähestulkoon kaikkia kuulemiaan ääniä, koska sen muisti keskittyy juuri ääniin ja kuviin. Tämän avulla se on myös hyvä kertomaan tarinoita, keskittyen tehokkaasti yksityiskohtiin. Normaalissa tapaamisessa uros on toisinaan hyvää seuraa, toisinaan ei. Se riippuu siitä, pitääkö susi seuralaisestaan vai ei. Usein Hallanhammas on lähinnä turhan utelias, oudon lipevä, salaperäinen ja toisinaan häiritseväkin tuttava. Ei uroksella kyllä kehuttavasti ystäviäkään ole. Se perustaa enemmän sukulaissuhteista, mitä se pitääkin hyvin korkeassa arvossa. Kuitenkin, jos joku onnistuu sen ystäväksi itsensä saamaan, uros on yhtä lojaali kuin menneisyydessään ja kohtelee ystäväänsä moitteettomasti. Kumppania ei uroksella ole koskaan ollut, eikä varmaan tule olemaankaan, sen verran erikoinen kumppani se olisi. Erikoisen poikkeuksen tekevät kuitenkin pennut. Ragnarok ei ole koskaan elämässään satuttanut pentua ja niihin sen muinainen lojaalius kohdistuukin hyvin vahvasti. Lahkolaiselle ei ole väliä, kenen pentu se on, mutta vaaran uhatessa uros pelastaa pennun kuin pennun pulasta parhaan kykynsä mukaan. Se pitää myös opettamisesta ja toimiikin mainiona opettajana nuorille, koska niistä se pitää eniten. Sellaiset henkilöt, jotka susi on tuntenut pennusta alkaen, pysyvät aina sen sydämmessä, vaikka ne aikuiseksi kasvavatkin, silti uros pitää niistä yhtä paljon kuin pentuina ja kokee samaa suojeluviettiä niihin.

Taistelussa Ragnarok on pelottava ja varteenotettava vastus, ei vain sen suuren koon takia, vaan myös sen aseen takia. Kirves on kieltämättä uhkaavan näköinen, vaikka sen käyttäminen ei niin nopeaa olekaan. Muutenkin taistelussa uros keskittyy enemmänkin vastustajan heikkojen kohtien runnomiseen ja taktisiin liikkeisiin kuin raakaan voimaan. Useimmiten lahkolainen ei kuitenkaan ole mitenkään helposti taisteluun yllytettävissä, sillä on lähestulkoon loputon pinna. Yleensä taisteluun ryhtyessään sen tavoite on tappaa, ei vain voittaa taistelua, koska yleensä taisteluun yllyttäjänä toimii juuri se verenhimo, mikä saa sen nylkemään uhrinsa. Muita eläimiä uros tappaa säälimättä halutessaan uhrata Herralleen jotain tai itselleen syötäväksi.

Menneisyys:

"Elipä kerran suuri valkea susi, jonka sydän oli suuri ja oikealla paikallaan. Mutta sydän on erehtyväinen.." Näin Ragnarok itse luultavasti aloittaisi oman tarinansa, jota joskus kertoilee jonkun toisen elämänä. Eihän toki kukaan uskoisikaan, että se olisi sama henkilö kuin tarinassa. On uros sen verran muuttunut. Silloin suden nimi oli Ragnarok Hallanhammas. Uroksen perhe asui pohjoisessa kylässä ja sen isä oli klaanin suurin ja voimakkain soturi, joka suojeli kylää. Kerran klaanin shamaani ennusti, että soturi saisi pojan, joka oli jumalten koskettama ja tällä olisi kaikkein hienoin ase, mitä kylässä olisi koskaan nähty. Ja niin, jonkin aikaa ennen Ragnarokin syntymää shamaani löysi etsintäretkellään vanhoista raunioista suuren kirveen, jollaista se ei ollut aikaisemmin nähnyt. Shamaani vei sen kylään ja raapusti siihen riimuja, jotka auttaisivat sen kantajaa tulevaisuudessa. Väitettiin, että shamaani olisi vanginnut terän sisälle pakkasen hengen, koska ase hehkui kylmyyttä ja sen terä oli niin erikoista metallia, että se oli lähestulkoon valkoinen. Huhut ovat kuitenkin vain huhuja, joten ase on suurinpiirtein täysin normaali. Eräänä keskitalven täysikuisena yönä syntyikin shamaanin ennustuksen mukaan soturille pentu, jonka turkki oli vitivalkea ja silmät hämmästyttävän vaaleanvihreät. Jo pienenä sille poltettiin otsaan riimu nimeltään Isa, joka symboloi jäätä, ja kuonoon Hagalaz, joka symboloi muutosta ja raekuuroa. Shamaani otti nuoren suden oppilaakseen, opettaen sille kaiken shamaanina olemisesta ja aseesta, joka oli saanut nimen Talven henkäys. Uros kasvoi korkeaksi ja vahvaksi sudeksi, jonka oletettiin jatkavan isänsä tassunjäljissä. Kasvettuaan Ragnarok oppi myös käyttämään Talven henkäystä.

Mutta eräänä päivänä shamaani ennusti taistelua, sotaa, joka värjäisi kylän maan verellä. Vihamielinen naapuriklaani hyökkäisi. Ragnarokin odotettiin pelastavan klaaninsa ja uros sai niskaansa suuria paineita. Niin naapuriklaani sitten hyökkäsikin kylään, kuten shamaani oli ennustanut. Mutta Hallanhammas epäonnistui. Vaikka susi tappoikin suuren määrän vastustajia, niillä oli ylivoima ja klaanin puollustus jäi alakynteen. Ragnarok yritti pelastaa kyläläisia, mutta se oli mahdotonta. Toivo oli menetetty. Hyökkääjät reurastivat raa'asti kaikki klaanilaiset, eikä uros voinut auttaa yhtäkään. Yhä vieläkin se kykenee näkemään mielessään kylänsä ilmiliekeissä ja tovereittensa julmasti murhatut ja silvotut ruumiit, jotka maalasivat kylän verellä.
Kuin julmasta ivasta susi jäi henkiin naapuriklaanin vangitsemana. Kävi ilmi, että klaanilaiset kuuluivat Lahkoon, jossa palvottiin Herraa, ja he yrittivät pakottaa uroksen liittymään siihen. Ragnarokin kieltäytyessä omien jumaliensa nimeen, he kiduttivat urosta. Sudelle poltettiin oikeaan lapaan kärsimystä, kahletta ja orjuutta kuvastava riimu, Nauthiz. Jonkin aikaa Hallanhammas kärsi kiduttajiensa kynsissä, kunnes ne kyllästyneenä viskasivat nuoren suden verisenä ja oletetusti kuolleena läheiselle suolle mätänemään kera kirveensä. Hallanhammas kuitenkin selvisi, vaikkakin oli suuresti rappiolla ja henkisesti parantumattomasti järkyttynyt. Suolla se virui kohtalaisen kauan, laihtuen ja henkisesti kärsien. Mutta lahkolaiset olivat tehneet virheen uskoessaan, että uros kuolisi. Eräänä hallaisena aamuna, kun kuura peitti klaanin kylää ja auringon noustessa kaikkeen loistoonsa, ei ollut enää yhtään klaanilaista sitä katselemassa. Kylä kylpi verenpunassa ja sen kaiken hävityksen keskellä makasi Ragnarok Hallanhammas, itsekseen hengästyneenä nauraen, mielen järkyttyneet vääristymät selvästi näkyen. Niin se alue jäi ikiajoiksi autioksi, koska ei susi sinne kyennyt jäämään. Yltäpäältä veressä vaalea uros katosi alueelta ja myöhemmin on sen sanottu olevan kirottua aluetta, jonne kukaan ei enää uskaltanut mennä. Hallanhammas jätti vanhan nimensä ja menneisyytensä taakseen, kykenemättä koskaan palaamaan takaisin. Kaiken se oli menettänyt, kirvestään lukuunottamatta. Kaikesta huolimatta se ei kuitenkaan tuominnut lahkolaisia niitä tavatessaan ennen kuin kerkesi tuntea, mitkä aikeet toisella oli. Koska se huomasi, etteivät kaikki lahkolaiset olleet niin pahoja kuin ne, jotka se oli omin kynsin teurastanut, kuten ne olivat sen omalle perheelle tehneet. Ragnarokin yllättävä sinisilmäisyys lahkolaisia kohtaan kostautui kuitenkin kerran. Täysin sattumanvarainen joukko Lahkon kannattajia sai suden kiinni ja ylivoimansa turvin alisti tämän, pakottaen uroksen liittymään ryhmittymäänsä. Juuri sillä hetkellä ei nuorehko uros tiennyt mihin olikaan liittynyt ja sen sitten myöhemmin valjetessa Ragnarok kirosi sitä raskaasti. Tästä toisesta henkisesti suuresta järkytyksestä huolimatta Hallanhammas jatkoi elämäänsä normaalisti - jos sitä normaaliksi enää voisi sanoa. Surkeiden sattumusten tiuha sarja oli vääristänyt Ragnarokin mieltä ja käyttäytymistä, eikä se enää koskaan tulisi olemaan se nuori ja viaton soturi, joka se joskus oli ollut. Susi sai uusia kieroutuneita tapoja ja samalla sen oma persoona alkoi hitaasti haaleta. Lahko ei varmasti auttanut tätä asiaa yhtään. Ragnarok muodosti kokonaan uudenlaisen persoonan, joka oli äärimmäisen hankalasti ennustettava ja yllättäen joissain tilanteissa myös ystävällisissä merkeissä käyttäytävä, kaikesta huolimatta.

Kerran susi ei kuitenkaan enää jaksanut. Se oli väsynyt ja shamaanikoulutuksesta huolimatta ei kyennyt hallitsemaan silmitöntä tuskaansa, joka kalvoi sitä sisältäpäin. Joten isältään anteeksiantoa rukoillen se käveli suoraan mereen. Pettymyksekseen uros ei kuitenkaan hukkunut, vaan ajautui hengissä Andriaanaan. Aluksi Näkki oli vihainen, mutta ajautui sitten ajattelemaan, että tämä oli Herran päätös, jota se ei voinut paeta. Niinpä pettymyksensä nielleenä entinen Ragnarok Hallanhammas laahusti Andriaanan metsiin, tutustuen heti siellä olevaan suohon ja viihtyen siellä kaikkein eniten. Suolle uros piilotti myös vanhan kirveensä, jota se ei kuitenkaan kauaksi aikaa sinne uskaltanut hylätä, joten uros kantaa sitä aina toisinaan mukanaan. Niin susi yritti sopeutua uuteen elämäänsä saarella, joka oli sille vielä täysin tuntematon kodikseen laskemaa suota lukuunottamatta.

Suhteet:

Pitää:-
Ei pidä/Vihaa:-
Sukua:Leader, joten näin myös Hekla, Kuurankukka ja Zecor.

Muuta:

- Ragnarok puhuu yleensä hyvää kirjakieltä, mutta on oppinut turhankin taitavaksi äänen ja äänenpainojen matkijaksi, minkä takia uros jäljittelee yllättävän hyvin tapaamiensä henkilöiden ääntä ja käyttäytymistä. Omalla äänellään puhuessaan suden puhe on matalaa ja itseasiassa miellyttävän ja rauhoittavan kuuloista, mikä saattaa olla yksi niistä harvoista jäänteistä sen vielä järjellisestä ajasta.
- Nuorempana se oppi soittamaan myös shamaanirumpua, mutta se taito on hiukan ruostunut vuosien kuluessa, jolloin se ei ole ammattimaista rumpua päässyt enää soittamaan.
- Näkki on saanut shamaanikoulutuksen jo pienestä asti, joten se on oppinut shamaanin tavoin havaitsemaan ympäristössä olevat energiat ja parhaimmissa tapauksissa onnistunut hallitsemaan niitä jonkun verran, vaikka se taito ei sillä olekaan niin vahva. Mutta se kuitenkin havaitsee elämänvoiman kaikessa elävässä, sekä sen määrän. Se osaa myös vaipua syvään transsiin, minkä aikana se tuntee ympäristön elämänvoiman vielä paremmin ja kykenee havaitsemaan ympärillä liikkuvat eläimet, tosin siinä auttavat myös sen terävät aistit. Sen shamanistisuus ei varsinaisesti ole mitenkään hirveän "maagista", se vain on harjoitellut tuntemaan ympärillään olevan elämän ja vajoamaan transsiin, jossa se käy läpi erilaisia asioita, ei siinä mitenkään ole mitään sen erikoisempaa.
- Uroksen niin sanottu voimaeläin on korppi, joten se tuntee syvää kiintymystä tähän lintulajiin. Usein saattaa nähdäkkin sen seurassa lauman korppeja, joita se kutsuu mielellään luokseen ja puhuu niille. Jotkut peräti väittävät, että susi kykenisi hallitsemaan lintujaan. Tätä ei tietenkään ole pystytty todistamaan.
- Susi uskoo myös luonnonhenkiin, joita se mielellään kutsuu erilaisilla vanhoilla lauluillaan ja rukouksillaan. Taitavana äänensä käyttäjänä se laulaa mielellään, muunnellen siinäkin ääntään varsin kehuttavasti. Uros uskoo myös Skandinaavisessa mytologiassa esiintyviin jumaliin, mm. Tyriin, ja tapaa kutsua järvien ja lampien jumalaa Ahdiksi, vaikka se ei olekaan kovin yleinen tapa. Alkuperäisen nimensä se on saanut myös Skandinaavisessa mytologiassa esiintyvästä maailmanlopusta, ragnarökistä. Lahko on kuitenkin jokseenkin syrjäyttänyt nämä vanhat uskot, vaikka ne vielä säilyvät etäisinä uroksen kieroutuneen mielen taustoilla. Mutta nykyään sen usko on vahvimmillaan Herraa kohtaan ja lahkolaisena se on oppinut myös käyttämään vanhoja shamaanitaitojeen hyväkseen erilaisissa rituaaleissaan. Se on myös kehittynyt lahkolaisena huomattavasti sen jälkeen, kun uros vihdoinkin antoi periksi Herran voimalle ja alkoi noudattaa tämän käskyjä. Nykyään se tietää paljon Lahkosta ja on oppinut myös tuntemaan paljon lahkolaisia, minkä takia se osaa tunnistaa aika herkästi tuon ryhmittymän jäsenet.

Pelaaja: Saalistaja/MorkhetKloft [morkhetkloft[at]hotmail.com]
Pelipaikka: Andriaana