Viiltäjä

Kuva Kuva

Nimi: [Musta] Viiltäjä
Kutsutaan: Joskus Yödemoni, Varjodemoni
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Ikä: n. 5-vuotta
Lauma: Befalas

Ulkonäkö:

Viiltäjällä on ensivaikutelmalta vahva susi ja siitä huokuva tunnelma on yleensä kylmän viileä, nykyään enää todella harvoin edes lämmin. Se on kooltaan suuri ja jäntevä uros, joka osaa käyttää ruumistaan oikein taistelussa ja tiedostaa myös omat vikansa. Turkki on kauttaaltaan sysimustaa, mikä saa suden katoamaan helposti varjoihin, ja se onkin oppinut käyttämään tätä kykyä hyödykseen hyvin. Viiltäjän selässä ja otsassa on molemmissa kolme verenpunaista raitaa, joista ainakin selkäraidat periytyvät sen suvussa. Demonisen suden silmät ovat jäänkylmät ja pupillittomat, eikä niistä ole helppo erottaa mitään tunnetta. Joutuessaan hurmeenhuuruiseen kiihkotilaan, jossa uros ei kykene hallitsemaan itseään, sen silmät leiskuvat verenpunaisina ja kuvastavat silkkaa raivoa.
Vyötäröllään Viiltäjä kantoi aikaisemmin vyötä, jossa se piti puukkoaan ja viikatteenpuolikastaan, mutta vihastuessaan uros repi ne irti ja hylkäsi samalla puukkonsa, kantaen nykyään vain viikatteenpuolikasta mukanaan. Sirppimäinen ase oli ennen kokonainen viikate, mutta se katkesi kerran kahtia. Nykyään Viiltäjä on kuitenkin todennut sen olevan paljon helppokäyttöisempi puolikkaana. Susi on myös hyvin taitava käyttämään sitä, onhan se omistanut aseen melkein koko ikänsä, joten harjoitteluaikaa on ollut. Uroksen reagointikyky on myös erinomainen ja se on alituisesti valppaana. Susi on myös hyvä tulkitsemaan ilmeitä ja eleitä, ja joskus tämä taito on pelastanut sen yllättävissäkin tilanteissa.

Luonne:

Viiltäjä on aika erakko, eikä ole sitoutunut laumaansa mitenkään. Lauma ei itse asiassa merkitse sille paljoakaan, se voisi aivan hyvin vaihtaa laumaa, jos haluaisi, mutta Befalas tuntui sen mielestä hyvältä vaihtoehdolta.
Viiltäjä lipsuu helposti varjoisemmalle puolelleen ja tekee asioita, joista ei olisi painajaisissakaan ylpeä. Sitä voisi kai kutsua eräänlaiseksi persoonallisuushäiriöksi, koska oikeastaan uros on miellyttävä ja ystävällinen susi. Kaikesta huolimatta se vihaa Lahkoa, eikä liittyisi siihen mistään hinnasta. Viiltäjä on tavallaan vajonnut omaan pimeyteensä ja vihaansa ja lipsuu nyt rajamailla astuen välillä varjoisalle puolelleen. Eikä se ole kaunista katsottavaa. Usein mustan suden olemusta ja viileää ääntä säikähdetään, mutta se ei näytä pahemmin välittävän siitä. Viiltäjän hymykin osaa olla kylmä ja tietyissä tilanteissa peräti psykopaattinen, eivätkä sen pupillittomat silmät auta asiaa lainkaan. Se on oppinut olemaan pienestä asti peloton ja päättäväinen, jotta saavuttaisi joskus mahdottomalta tuntuvat päämääränsä. Susi on varsin sadomasokistinen, eikä pelkää satuttaa toista tarpeen tullessa. Joku voisi väittää, että uros suorastaan nauttii veren mausta. Tuohon väitteeseen se ei itse kommentoi mitään. Viiltäjässä kytee edelleen pieni kannibalistisuus, johon se sortui pentuna ja josta se ei pääse ikinä eroon. Kenties väite veren mausta nauttimisesta pitääkin sen takia paikkansa. Normaalisti kannibalistisuus ilmenee vain uroksen persoonallisuushäiriön kourissa, mutta nykyään susi on ruvennut lipsumaan siihen jo ollessaan aivan normaalissa tilassaankin. Kyllä Viiltäjästä vielä löytyy etäistä ystävällisyyttäkin joissain tilanteissa, mutta se on käynyt aina vain harvemmalle. Jokatapauksessa uros on vähintään viileän kohtelias, jos keskustelukumppani on sen arvoinen. Susi on oppinut varomaan liikaa sitoutumista kehenkään, koska se saattaa satuttaa läheisimpäänkin hurmostilassaan, eikä susi enää kestäisi itseään silloin. Hurmostilan laukaisee jotkin täysin tuntemattomat tekijät, koska yleensäkään pelkkä veri ei saa urosta hätkähtämäänkään, mutta kenties vihan vallatessa suden, se laukaisee häiriön ja saa uroksen silmät leiskumaan. Kaikenkaikkiaan, Viiltäjä on hieman ristiriitainen lahkonvihansa ja oman pahuutensa kanssa.

Menneisyys:

Viiltäjällä on kohtalaisen karu menneisyys.
Se syntyi emolle, joka ei välittänyt pentujensa kohtalosta vaan jätti ne oman onnensa nojaan. Viiltäjä oli vahvin viidestä pennusta ja söi kaikki muut pennut pysyäkseen itse hengissä, mistä juontaa juurensa myös sen orastava kannibalistisuus, jopa sen rauhallisemmassa tilassa. Kasvettuaan se jätti murhatun perheensä taakseen ja astui uuteen maailmaan. Viiltäjä kasvoi isoksi ja voimakkaaksi sudeksi, joka matkusti vailla päämäärää. Kerran susi oli pyytämässä kalaa meressä, aika lähellä rantaa. Kalastusvene heitti verkkonsa veteen ja Viiltäjä takertui petollisiin lankoihin. Kalastajat sitoivat Viiltäjän ruumaan ja syöttivät sille kalaa. Viikon sen täytyi olla pimeässä ruumassa, joka haisi kalalle, ja syödä kalojen sisälmyksiä. Miehet ilmeisesti kuvittelivat, että he saisivat paljon rahaa noin isosta ja voimakkaasta koirasta, tyhmät kun eivät sutta ennen olleet nähneet. Kerran eräs mies eksyi liian lähelle raivoissaan olevaa Viiltäjää ja uros tarttui tämän käteen, repien sen vahvoilla hampaillaan lähestulkoon riekaleiksi. Samalla uros riuhtaisi voimakkaasti itseään ja sai vaivalla paksun narun irtoamaan. Kiireellä sysimusta koiraeläin syöksähti kannelle. Yksi kalastaja tajusi tilanteen tarpeeksi nopeasti ja ampui sitä pistoolilla takajalkaan, mikä sai Viiltäjän ulvaisemaan ja kaatumaan kannelle. Miehet päättivät hankkiutua eroon mokomasta kiusanhengestä ja nostivat suden laidan yli verkkojen avulla. Uroksen onneksi vesi oli kohtuullisen matalaa siinä kohdassa ja se vajosi pohjaan, mutta lähti sinnikkäästi uimaan pintaan loukkaantuneen jalkansa kanssa. Pinnalla se huomasi, että kalastajavene oli häipynyt ja jättänyt sen yksin keskelle merta. Viiltäjä näki kaukana horisontissa häämöttävän saaren ja lähti vaivalloisesti uimaan kohti saarta. Väsyneenä, märkänä ja suuntavaistonsa kadottaneena susi rantautui Andriaanaan.

Suhteet:

Pitää:Mirada
Ei pidä:Lähes kaikki muut
Pennut:Garnet, Dornhall, Domino Valhalla, Hallucination Aurora ja Meliora Sinisielu

Pelaaja: Saalistaja/MorkhetKloft [morkhetkloft[at]hotmail.com]
Pelipaikka: Andriaana